Olen torstai iltapäivästä ollut toipilas,
vahvojen särkylääkkeiden tuomassa tokkurassa.
Minua on hellitty silityksin ja halauksin. On peitelty lempipeiton alle ja
säädetty radiosta mieluisin kanava. Olen saanut kylmää juomaa yöpöydälle ja
tekstiviesteihin lukuapua.
Minua on ilahdutettu aamiaisen tuomisella sänkyyn, tuoreella kahvilla ja hampurilaisellakin.
Minun vieressä on makoiltu tarinoimassa ja muistettu kokoajan kysyä tarvitsenko jotakin.
Perheeni isoin ja pienimmät ovat myös antaneet minun uinua rauhassa,olla omissa ajatuksissa
ja kerätä voimia parantumiseen,
Nyt olen taas jaloillani, kivut ovat poissa ja vaikka maailma näyttääkin hieman sumealta,
se sentään jo näyttää joltakin.
Olo on operaation jälkeen helpottunut,tuntuu hyvältä kuinka minusta on
pidetty perheen kesken huolta.
On tärkeää,että on joku tai joitain joihin turvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti