Juuri sellaisena päivänä,kun minä olen sukeltamassa itsesäälin
pohjattomaan vellovaan mereen,ilmoittaa ääni varmana, kylään itsensä
kutsuva ihminen itsestään.
Ja siinä hän seisoo, farkkutakin napinläpeen on sidottu pienen pieni huivi,
kutrit pidempinä kuin ennen,lempeys katseessaan,sitruunakakku kädessään.
Istuu pöydän toisella puolella ja puhua pälättää,paljon ja asiaa. Saa ajatukseni
toisaalle,hymyilemäänkin. Pilaa juuri mahtavasti alkaneen masennukseni tarjoamalla
läsnäoloaan juuri silloin,kun sitä tarvitsen.
Ja siinä minä todella istun suojamuurini sisäpihalla,sen ainoan ihmisen
kanssa,joka kiipeää muurini ylitse silloin,kun olen juuri suunnitellut salaa rakentavani
lisäkerroksen oman psyykkeeni suojaksi.
Mikä etuoikeus olla samassa maapallossa ystäväni Iines <3
Voi miten kauniita sanoja Rakas Ystäväni Minnikkä.Mä oon niiiiiiiiiiin onnellinen,kun saan olla sun kanssa maapallossa ja muuten ihan oikeesti.
VastaaPoistaÖisin terveisin se Iines