Tänään tuntuu siltä ja tältä ja toisaalta ei miltään...
Olin kaikenlisäksi monta tuntia ilman sähköä, samalla kun sähkönjakelu loppui,
loppui lopulta jaksaminenkin. Kun kuume sahaa ja tuntee olevansa yksin maailman
laidalla,ei ihmisen enään tarvitsisi miettiä mihin tehdä nuotio jotta saisi nälkäisille
suille ruokaa.
Sähkö virtaa taas, jotenkin tänään on sellainen olo,että vaikka valaisimia olisi
tuhansia,minun polullani on pimeää.
Tänään sinun kätesi kädessäni,olisi tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti