Kaukana kotoa,hetkenhengähdystä vailla,baarissa jossa saa tanssia pöydällä istuu
viereiseen pöytään mustaan paitaan pukeutunut minua vanhempi ihminen,sellainen
puhelinkoppia pikkaisen pienempi lempeän oloinen hahmo,jonka selkä on siinä
aivan kosketusetäisyydellä,enkä minä yhtään ymmärrä miksi etusormeni meinaa väkisin
ojentua piirtoliikkeeseen,kohti lapaluita.
Once in a lifetime moment, minä tiesin, mutten kuvitellut kuinka paljon se kohtaaminen muutti
minussa. Minä todistin itselleni,että voin laskea henkisesti lähelleni ihmisen vielä kaiken sen jälkeen
millaisia pettymyksiä olin onnistunut itselleni haalimaan. Heräsin,kohotin ryhtini ja tunsin olevani elossa. Elossa tässä kauniissa hetkessä, jollaista en odottanut osuvan kohdalleni.
Kahden erilaisen maailman yhteentörmäyksessä kuohui,liikutti.kosketti.nauratti.,huvitti,ärsytti,
ihmetytti.harmitti ja läikähti. Ajassa ei ollut mitään otollista tai oikeaa, silti siinä lyhyessä ajassa oli kaikki mitä olin kaivannut tai unohtanut kaivata.
Henkinen yhteys ja hyvä olla.
Kaunis kohtaaminen,tarvittavaa keskustelua.
Miksi katuisin jotakin sellaista,mikä on joskus saanut minut nauramaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti