tuntea sen ihmetyksen,kun jokainen pieni varvas on laskettu laitoksella. Minä tiesin jo pienenä tyttönä tahtovani äidiksi, hoivasin nukkevauvoja ja naapurin lapsia. Sukulaislasten viihdyttäminen erinäisissä juhlissa,oli enemmän sääntö,kuin poikkeus.
Jokaisena päivänä,kiitän elämää lapsistani. Silloinkin,kun kiukku ja kihinä täyttää pään.
Kun tuhanteen on laskettu ainakin jo toistamiseen. Ja kaikki mitä lausut ääneen menee kuin kuuroille
korville.
Minä tunnen syvää rakkautta ja kiintymystä jokaiseen lapseeni,
pidän siitä,että heissä jokaisessa on erilaisia vahvuuksia, luonteenpiirteitä ja tyylejä.
Yksi rakastaa Michael Jacksonia, toinen puhuu usein hassuja ja yksi stailaa itseään
sävysävyyn ja on hyvin tarkka ulkoisista asioistaan. Yksi on armoton säätäjä, toinen mietiskelijä,kun
taas toinen uhmaa ja hurmaa tasaisesti.
Minun rakkauteni ei rajaudu pieniin ihmisiin,joissa oma veri virtaa.
Rakastan aidosti useita ystävieni lapsia ja lähipiirin pikkusia. Isompiakin lapsia.
Tunnen onnistuneeni yhtälailla niinä hetkinä,kuin omat halivat ja osoittavat rakkauttaan kuin
hetkinä jolloin lähipiirin lapsista joku halia rutistaa tai kuiskii salaisuuden,joita muut aikuiset
eivät saa kuulla.
Tai,kun ystäväni täysi-ikäinen tytär avautuu sydänsuruistaan ja kysyy neuvoa tai pikkuvinkkiä.
Vein kummilapselleni heliumpallon syntymäpäivänä,
olin pakahtua tämän ensimmäisiä syntymäpäiviä viettävän lapsen riemusta.
Pienet asiat ovat tärkeitä.
Pienet ihmiset ovat, <3
 |
| Pieni ja hento ote |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti