Uusi suunta itsessäni.

"Kaikki se,mitä haluan ei ole sitä mitä tarvitsen"

Sanoi hyvä ja pitkäaikainen ystäväni kahville maistuvassa hetkessämme.
Tuo lause on painunut niin vahvasti mieleeni,että jokunen ilta tässä on mennyt
pohtiessa edellä mainittua ajatusta.

Minä olen aina ajatellut ystäviäni ennen itseäni, tehnyt sitä mitä minulta odotetaan
lähinnä ystävieni suhteen kylläkin. Tai mitä oletan muiden minulta odottavan.
Olen kiirehtinyt avuksi, toiminut  terapeuttina,kissanhiekkojen tyhjentäjänä, sairaankuljetuksessa
nuoruusystäväni toilaillessa, auttanut,mennyt,vienyt,laittanut,lainannut ostanut. Ei,en ole uhri tai jos
olenkin,olen omien toimintamallieni uhri.

Nyt on muutosten aika,
sopivalla  tavalla nykyinen suljettu elämäni,viihdyttää minua henkisesti paljon enemmän,
kuin aiempi ylisosiaalinen rinki,jossa juoksin sinne tänne muiden vuoksi ja  tietysti itsenikin takia
toisinaan.

On aika istua alas,kohdata itsensä,oma todellisuus, pohtia mitä minä tarvitsen ja tahdon.
Alkaa rakentaa elämää ajattelemalla ensi sijaisesti omaa elämää ja perheen kuvioita.  Ja sitten
vasta läheisiä ystäviä,

Enkä minä  tarkoita tällä sitä,että aloittaisin superkurssin,lakkaisin välittämästä ja tuntemasta
myötäonnea ja empatiaa. Mutta jonkinlaisen rajan piirtäminen siihen,kuinka paljon annan itsestäni
on tehtävä.

Kyllä,haluaisin olla aina saatavilla,jaksaa,auttaa ja istua lähellä.
Omistaa taikasauvan,helpottaa ystävieni taakkaa,tukea tarvittaessa jne.

Mutta tarvitsenko sitä jokaisena hetkenä?
Iltana?

En,

Toisaalta jokin herkkä osa minussa tuntee  siitä huonoa omatuntoakin,
Silti itsekkäästi itseäni ajatellen,tämä on viisainta.
Ehkäpä se vanha tuttavakin,joka pitkän tauon jälkeen soitti halutakseen
elämän  huonossa vaiheessa  apua,saa sitä joltain toiselta.

Ehkä hänkin,vielä joskus kysyy,kuinka minä jaksan tässä hetkessä ja elämässä.
Aika taistelu järjen ja herkkyyden kanssa on menossa.  Jos notkahdan periaatteessani,
olen hetkenä minä hyvänsä  höösäämässä suunapäänä hänen  elämäänsä  radalleen,
muistamatta itse pysyä polulla,jonka päättäväisesti valitsin.

Niin,
kaikki se mitä haluaisin,ei todella ole sitä,mitä tarvitsen.

Eikä ole se 90e laukkukaan,johon päätäpahkaan nettisivuilla pakahduin,

Elämä on tässä,minun ikiomalla  polullani.