SYYSMETSÄSSÄ
OI LOISTOA SYKSYISEN METSÄN,
OI KIRKASTA VOIMAA SEN!
YLLYMPÄRI RUSKEAT RUNGOT,LÄPI HAVUJEN VEHREYDEN.
MÄRÄT KIILTÄVÄT LEHDET MULLASSA JA KOSTEA SAMMALMAA,
— EN MITÄÄN MAAILMASSA,VOI SITEN RAKASTAA.
JOKA AINOAN LEHDEN KAUNEUS KOSKEE SYDÄMEEN,
JOKA MÄTTÄÄN VÄLIIN SILMÄNI JÄÄ, KUIN UUTEEN SYVYYTEEN.
JA HAVUT HOHTAVAT HELMISSÄÄN JA HAAPA ALASTON,
KÄSIVARTENSA PALJAAT JA VOIMAKKAAT YLÖS TUULIIN NOSTANUT ON.
tÄTÄ TUOKSUA SYKSYN MULLAN! EI OLE SEN VAHVEMPAA!
Saima Harmaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti