minusta tuntuu tänä aamuna aivan samalta. Huonosti ja pätkittäin nukutun yön jälkeen
mieliala ei ole mitä parhain. Muista juuri,miten tärkeää uni on ja olen ylpeä siitä,että
parantumattomasta yökukkujasta saa aika helpolla tehtyä 7 tunnin tuhisijan.
Viime yönä pikkuisen peiton alta kuului itkua ja ininää. Kun karhunpoika sairastaa,
häntä hellikäämme. Siinä sitten silittelin,peittelin,rauhoittelun,lääkitsin.tarjosin juomaa
ja ennätin miettiä moneen kertaan elämääni.
Nyt pää on puoliksi tyhjä ja puoliksi täynnä tunteikkaita ajatuksia.
Tässä kohtaa kuukautta itkupurot tulvivat helposti yli ja yli menee usein tunteetkin.
Pääasiassa minulla on kaikki hyvin,
olen saanut tasapainoon itseäni,kuuntelemalla omaa jaksamistani ja toiveitani.
Tehnyt asioita,jotka tuottavat mielihyvää ja saanut uutta rytmitystä arkipäiviini.
Oppinut armahtamaan itseäni ja kyennyt tasaamaan temperamenttini niin,ettei
arkipäivää kanssani jakavien tarvitsisi kuunnella turhaa jäkättämistä ja jankuttelua.
Sellaiseen väsyy valittaja itse.
Minä olen viime viikkoina tehnyt kaksi asiaa,joista syksyn tullen haaveilin.
Mehumaijaillut 12 litraa itsetehtyä mehua ensi kertaa elämässä ja saanut
olohuoneeseeni harmaan seinän tehosteeksi.
Molemmat asiat on tuottaneet iloa.
Kun flunssaisena istuu kotisohvalla itsetehty lämmitetty viinimarjamehu lempimukissa ja
katsoo köhimisestä väsyneenä eteensä, hymyilyttää väkisin,kun silmät viivähtävät harmaassa
värissä.
Ja taas sitä taipuu,muttei katkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti